Kemijärven biojalostamo, samoin kuin Kainuussa Paltamoon suunniteltu tehdas, sijaitsevat raaka-ainevarantojen keskellä. Siitä johtuen näille tehtaille kyllä puuta riittää. Merenrannalla sijaitsevan tehtaan puunhankinta joutuu, vanhan sanonnan mukaan, ”hakemaan polttopuunsa toisen talon liiteristä”.

Kemijärven biojalostamon tuotannon määrä mitoitetaan alueen raaka-ainevarantojen kestävän hakkuusuunnitelman mukaisesti. Itä-Lapin talousmetsien pinta-alasta harvennusmetsien osuus noin 70 %, joten kuitupuuta riittää ja lisäksi alueelle on kertynyt vuosien varrella merkittävä määrä hakkuurästejä. Kemijärvelle suunniteltu biojalostamo sijaitsee raaka-ainevarantojen keskellä, liiketaloudellisesti parhaalla paikalla, jossa on valmis infra (tiet, rautatie, sähköverkko) sekä työvoimaa saatavilla. Siksi voidaankin sanoa, että Kemijärvi on taloudellisesti ja ekologisesti erinomainen paikka biojalostamon sijoituspaikaksi.

Ympäristöystävällisyys on Kemijärven biojalostamon suunnittelun lähtökohtana. Kun jalostus tehdään raaka-ainevarantojen keskellä, pystytään kuljetuksen aiheuttama hiilijalanjälki minimoimaan verrattuna siihen, että puuraaka-aine kuljetetaan kauas Itä-Lapin ulkopuolelle juna- tai rekkakuljetuksena. Mikäli Itä-Lapista hakattavat kuitupuut kuljetetaan merenrantaan jalostettavaksi, syntyy siitä tie- ja rautatieverkostolle joka vuosi yli kahden miljoonan tonnin ylimääräinen kuljetus. Kuljetuksen maksavat metsänomistajat alentuneena kantohintana ja korjuu-urakoitsijat alentuneena korjuutaksana. Lisäksi on otettava huomioon infran kuluminen puuraaka-aineen pitkien kuljetusmatkojen vuoksi. Teiden ja rautateiden kulumisen ja kunnossapidon maksaa valtio ja kustannukset peritään kaikilta tienkäyttäjiltä verotuksen kautta. Lisäksi hiilijalanjälki kasvaa rekkojen käyttäessä fossiilista polttoainetta pitkillä kuljetusmatkoilla.

Metsänhakkuissa tehdään päätehakkuita(avohakkuut) ja harvennushakkuita. Avohakkuiden puutavarasta suurin osa on tukkia esim. puurakentamisen tarpeisiin. Hakkuissa sahoille menee järeä puutavara (tukit) ja sellutehtaille ainespuu(kuitupuu). Toisin sanoen leimikosta sahat ottavat riittävän järeän puutavaran ja loppu puutavara, mikä ei sahoille kelpaa, menee sellutehtaalle. Sellutehtaiden raaka-aine tulee pääasiassa harvennushakkuista ja lisäksi tukkipuiden latvaosista sekä huonolaatuisista tyviosista. Lisäksi sahoilta tulee raaka-ainetta sellutehtaille, koska noin 20 – 25 % tukkipuusta on pintapuuta, joka haketetaan sellutehtaiden raaka-aineeksi. Tällä hetkellä Itä-Lapin sahojen pintapuiden hake kuljetetaan merenrannan sellutehtaille jalostettavaksi.

Harvennusrästien määrä on suuri ja se aiheuttaa tulevaisuudessa hiilinielun pienenemistä. Mikäli metsien harvennuksia ei tehdä ajallaan, se aiheuttaa kasvun pienenemistä puiden elävän latvuston pienenemisen myötä. Tämän vuoksi puut eivät pysty sitomaan riittävästi hiiltä, koska hiilen sidonta tapahtuu elävän latvuston lehtivihreän yhteyttämisen kautta. Harvennusmetsien puiden kasvulla on merkittävä vaikutus hiilen sitomisessa, koska yksi
kuutiometri puuta sisältää noin 200 kg hiiltä ja varastoi yhden tonnin hiilidioksidia. Harvennusmetsien harventamisen jälkeen puiden järeytyminen tarkoittaa lisää raaka-ainetta esim. puurakentamiseen. Hiilijalanjäljen minimoinnissa avainasemassa ovat tuotantoprosessien valinta ja sivuvirtojen hyödyntäminen sekä tehtaan tuottaman ylijäämäenergian käyttäminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

Kemijärven biojalostamo on uudenajan biojalostamo, jossa ympäristöasiat ja kiertotalous ovat kaikkien tuotantoprosessien lähtökohtana. Tässä kirjoituksessa on perusteltu, miksi raaka-ainevarantojen keskelle rakennettava ja paikallista harvennuspuuta jalostava tehdas on ilmasto- ja ympäristöteko. Itä-Lapin talousmetsistä yli 70 % on harvennusmetsiä, joten on tärkeää ymmärtää näiden metsien merkitys ilmaston ja ympäristön kannalta sekä jalostaa kuitupuut Kemijärvellä, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

Tauno Mulari
Kemijärvi

Tauno Mulari on selluteollisuuden monipuolinen osaaja 40 vuoden kokemuksella.